Heippa vaan kaikille! Kolmas viikko täällä on tullu ja lähes jo menny. Tullessaan se on tuonut jonkin verran huonoa fiilistä. :( En nyt halua kaikkea tänne nettiin vuodattaa, mutta kerron kuitenki jotain, koska huonotkin asiat kuuluu elämään ja tän blogin ois tarkotus kertoo au pairin elämästä, iloineen ja suruineen. :)
Tällä viikolla mua on vähän stressannut se, että en saa hoidettua kaikkia asioita, jotka pitää hoitaa, kun ollaan lasten kanssa kotona. Aikaa ei vaan tunnu olevan tarpeeksi! Kahdessa tunnissa pitäis hoituu välipala, E:n läksyt (joita on aika paljon), lasten suihkut, ruoan valmistelu lapsille, ruoan syönti niiden kans ja keittiön siistiminen syönnin jälkeen. Ois myös hyvä, jos ehtis tehä lasten kans jotain muutakin. : S Viivytksiä voi tulla, jos lapset ei oo yhteistyöhaluisia. Maanantaina ja tiistaina auton parkkeeraaminen koulun lähelle oli myös ihan sairaan vaikeeta! Parkkipaikkaa, johon tuo meidän Land Rover mahtuis ei vaan ollu missään! Tällä viikolla oon myös tuntenu itteni tosi väsyneeksi aina päivisin, vaikka oon kovasti panostanu aikasiin nukkumaanmenoihin. (Uskotte, koska blogin päivitys on jäänyt... :))
No joo, torstai-iltana sitte istuttiin S:n kans alas juttelemaan näistä mun "aikaongelmista" ja hommista ja kaikesta muustakin. S neuvo mua, että miten voin tehdä asioita yhtäaikaa niin, että kaikki tulee hoidettua. Se sano, että se on tosi tyytyväinen siihen, miten oon pärjänny lasten kanssa ja varmistanu niiden turvallisuuden, mikä on kaikkein tärkeintä. Se sano myös, että se ei halua, että mä murehdin asioita, koska oon pärjänny niin hyvin. :) Musta itestä ei vaan aina tunnu siltä... Jokatapauksessa, fiilis oli parempi meidän keskustelujen jälkeen. Tiedän, että se ymmärtää täysin mun tilanteen ja haluaa kovasti, että mä viihdyn. Tykkään siitä paljon. Nyt mun vaan pitää oppia organisoimaan ja tekemään asiat tehokkaasti. Mutta kun mä en oo mikään kovin nopea tai tehokas ihminen oikein missään asiassa. Kyllä mä varmasti opin, kun löydän kokemuksen myötä rutiinit ja tavat, mutta tällä hetkellä sitä on vaikea uskoa.
Mutta älkää nyt säikähtäkö tätä mun huonoa fiilistä. :D Siihen on varmasti vaikuttanut se, että suurin alkuhuuma on hävinnyt kahden ensimmäisen viikon aikana. Oon nyt myös muistellu mun 3 viikon reissuja Englantiin 16-vuotiaana ja Saksaan viime kesänä. Ainaki Englannista muistan ihan selkeesti sen, kun toisen viikon jälkeen kaikki uudet jutut ei ollu enää niin huippuja ja fiilis oli vähän matalampi. Kai se on niin, että 2 viikko on seemonen lomailufiilis, sen jälkeen alkaa huomaamaan asioita, joihin ei oo tyytyväinen. :) Muita kokemuksia? Lisäksi fiiliksiin vaikuttaa myös tietysti myös sää, eli täällä meinas alkaa syksy nyt tän menneen viikon alussa. Pari päivää on ollu kylmiä ja tuntuu, että sisälläki on kylmä, mutta on ollu myös päiviä, niinku eilen ja tänään, että lämpötila on kohonnu yli 20 asteen. Ei se syksy siis kuitenkaan kovin kovaa kiirettä oo pitäny. :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti