maanantai 17. lokakuuta 2011

Under the blue blue sky


Heipparallaa! Koko viikonlopun täällä paisto aurinko siniseltä taivaalta. Lämpötila oli siinä vähän yli kymmenen astetta ehkä, eli kiva syksyinen sää. :) Lauantaina kävin vähän juoksemassa ja kävelemässä Orangeriessa, mutta loppupäivän vietin sitte vaan kotona, enkä tehny oikeestaan mitään. Illalla meille tuli taas vieraita, ystäväperhe, joiden kanssa syötiin bulgarialainen illallinen. Kuvia ei oo, mutta ruokana oli banitsaa (se piirakka, josta kerroin edellisessä postauksessa), tsatsikia, munakoisoista tehtyä salaattia/sosetta, paprikoista tai jostain tehtyä tulista sosetta ja kaalikääryleitä. Jälkiruokana uuniomenoita. S käytti enemmän tai vähemmän koko päivän ton ruoan valmistukseen ja oli se kyllä hyvää. :)

Sen oon huomannu täällä, että tällä perheellä on joka viikonloppu, (kyllä, itseasiassa yhtä viikonloppua lukuunottamatta, mitä oon täällä ollu) ystäviä kylässä. Ne saapuu yleensä kahdeksan aikaan ja lähtee ennen kahtatoista. Jos niillä on lapsia, lapset leikkii keskenään ja aikuiset saa keskustella pöydän ääressä. Mukava eurooppalainen tapa. Tähän asti mä oon aina viettäny iltani itsekin aikuisten kanssa syöden ja keskustellen, sen mitä ne on mulle englantia puhunu. :) Kaikki ihmiset on ollu tosi mukavia ja mullakin on ollu kyllä aina kivaa. Vähän mulla kuitenkin on ulkopuolinen olo sillon ja mietin, että oisko parempi jos oisin vaikka kavereiden kans jossaki. Mutta kun niitä kavereita ei vielä oo hirveesti löytyny, enkä oo päässy vielä kunnolla vauhtiin niiden kanssa, että vois tehdä jotain yhdessä viikonloppuiltaisin. Ja sitä paitsi nautin kyllä kovasti perheen ja ystävien kans syömisestä ja se on mulle myös hyvä tilaisuus oppia ranskaa. :)

mountains
Joo-o. Sunnutaina lähdin sitten perheen kanssa viettämään ulkoilupäivää. Ajettiin n. puolen tunnin matkan päähän Strasbourgista Le Hohwald -nimiseen paikkaan, joka sijaitsi keskellä vuoria. Tavattiin ystäväperhe, eri kuin illalla, ja käveltiin koko päivä metsässä polkuja ja teitä pitkin.

metsää
minä vesiputouksella
cascade
Käveltiin siis reitti, joka kulki vesiputouksen (ranskaksi cascade) kautta alueelle, jossa oli useampia ravintoloita. Pysähdyttiin yhteen perinteiseen hanhiravintolaan syömään. Taisin syödä ekaa kertaa elämässäni hanhea (tai ankkaa, kumpaa se nyt olikaan :D) ja se oli kyllä ihan hyvää. :) Oli kiva viettää koko päivä ulkoilmassa ja illalla väsytti ihanasti, kun lämpimän suihkun jälkeen meni nukkumaan. Käveltiin muuten yhteensä n. 10 kilometriä ja lapsetki käveli ite koko matkan, nuorin oli varmaan jotain 3-4 vuotta!

ravintolamme

église = kirkko

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti