I came back

Heissan taas täältä Ranskasta! Kahden viikon loma kotona Suomessa meni hyvin, vaikka olinkin koko ajan enemmän tai vähemmän kipee. Jouluna olin kuumeessa ja sen jälkeen nuhassa ja silleen... Mutta oli ihanaa vaan olla ja rentoutua. :) Lisäksi oli kiva nähdä monia sukulaisia ja nauttia lumesta.

Loppiaisena sitten taas pakkailin ja ihan hyvillä mielin olin lähdössä takaisin, vaikka ois vielä vähän pitempäänkin voinut lomailla. Lauantaina oli kyllä sitten haikeammat fiilikset ja hirvee ikävä iski jo Oulun lentokentällä. Matka meni ihan hyvin, vaikkakin se oli aika raskas, kun siihen kuului 4½ tunnin odotus Helsinki-Vantaalla, tunnin junanodotus Frankfurtissa, yks kiireinen junanvaihto ja 50 minsan odotus keskellä yötä Offenburgin pienellä asemalla, jossa ei ollut paljon mitään, plus että ikävä nousi pintaan aina välillä ja ei ollu todellakaan mikään matkustusfiilis. :( 23.45 olin sitten perillä Kehlissä, josta hurautin sitten perheen tilaamalla taksilla kotiin.
Kotona oli ystäviä kylässä ja kun saavuin, ne oli just leikkaamassa jälkiruokakakkua. (Joo, aika myöhään.:D) Istuin vähän aikaa niiden kans, mutta sitte halusin vaan omaan huoneeseen ja nukkumaan.

Sunnuntaina fiilis oli hiukan parempi. Päivä oli oikeestaan rentoa oleilua, kun edellisenä iltana oli valvottu myöhään. Purkailin matkalaukun ja kertoilin joululomastani perheelle. Meillä kävi myös vieraita (hostisän sisko ja sen mies) kahvilla, tai oikeestaan teellä. Me syötiin gateau de rois, eli kuninkaiden kakkua, sillä loppiainenhan on kolmen kuninkaan, eli itämaan tietäjien juhla. Tämä kakku on perinne täällä Ranskassa ja mun tietääkseni muuallakin keski-euroopassa. Kakkuun on piilotettu sisälle pieni esine ja se, joka sen esineen saa kruunataan kuninkaaksi kakun mukana tulevalla pahvikruunulla. (Tai sitten se saa valita kuninkaan seurueesta. En oo nyt ihan varma, että miten se meni.) Arvatkaa kuka löysi palastaan pienen auton? -MINÄ! :)

kauhee kuva, mutta siinä näkyy kruunu, kakku ja pieni bucatti. :)

Kulunut viikko on ollut vähän vaikea. On väsyttäny, ikävä on vähän vaivannu ja lasten kans on ollu joka päivä jotain hankaluuksia. Joko ne kiusaa toisiaan, ei kuuntele tai on muuten vaan liian ylikierroksilla tekemään mitään järkevää. :S Ainakaan ne ei oo ujoja mun seurassa, vaikka olinkin 2 viikkoo pois... Hommat on kuitenkin hoitunu aika rutiinilla, vanhasta muistista. Vanhemmat on ollu ihan yhtä mukavia kun ennenkin ja Strasbourgissa on taas mukava olla. Ikäväkin on nyt tähän mennessä suurimmaksi osaksi haihtunu ja nyt ootan innolla alkavaa viikonloppua, sillä siitä näyttäis tulevan kiva! Hyvää viikonloppua kaikille!