Se nyt on sitten mun viiminen ilta ja yö täällä Strasbourgissa. Huomenna puolenpäivän aikaan lähtee juna kohti Pariisia ja sieltä sitten lennellään Tukholman kautta Ouluun. On siis mun au pair -vuoden päättymisen aika. Nyt jo? Nää viimiset kuukaudet on kyllä menny niiiiin nopeeta!
Tällä hetkellä mulla on tosi outo fiilis. Oon vähän stressaantunu, jännittyny, innostunu ja surullinen samaan aikaan. Enkä ymmärrä, että huomenna oon lähdössä. Viime päivät on menny pakkailessa ja jättäessä hyvästejä Strasbourgille ja kavereille. Huomenna on edessä se pahin eli hyvästit perheelle, etenkin lapsille. :( Mua itkettää jo nyt.
Mutta todellakin, mulle tää on kyllä ollu mun elämän paras vuosi tähän mennessä!! Oon saanut asua ihanassa Strasbourgissa, joka tuntuu ihan kodilta nyt. Oon saanut täältä myös ihanan perheen, jonka kans oon saanut kokea monia mahtavia juttuja. Oon kasvanu ja itsenäistyny tän vuoden aikana, saanut rutkasti kokemusta lastenhoidosta ja kaikesta siihen liittyvästä. Oon tavannut monia monia mukavia ihmisiä ja saanut ihania ystäviä, jotka on mulle tosi tärkeitä nyt. Oon saanut matkustella ja nähdä Keski-Eurooppaa. Puhumattakaan siitä, että oon oppinu ranskaa!! En nyt siis todellakaan täydellisesti osaa, mutta pärjään kaupungilla asioidessani, pystyn keskustlemaan yksinkertaisista asioista ja ymmärrän melkein kaiken mitä kuulen. Eikö sillon voi jo sanoa, että osaa ranskaa? Aivan mahtava kokemus siis kaikenkaikkiaan.
En tiiä oikeen millä mielellä oon palaamassa Suomeen. Ihan hyvältä tuntuu mennä kotiin ja silleen ja tiedän että Suomessa oottaa taas uudet haasteet. Toisaalta oon niin surullinen kun pitää jättää kaikki mitä täällä on ja tuntuu, että asiat jää vähän niinkun kesken. Tuun kaipaamaan tätä paljon, mutta onneks täällä voi tulla käymään. :)
Joo ja yks juttu on ainaki selvää, että bloggaajaa musta ei tainnu tulla. :D On tätä ihan kiva ollu kirjotella aina joskus ja toivottavasti on ollu myös kiva lukea. Yleensä kirjottaminen on kuitenki aina jääny, niinkuin varmaan olette huomanneet. No, suunnittelen kyllä kirjoittelevani tästä keväästä vielä näin jälkikäteen, mutta saas nähdä, riippuu siitä kuinka kiireinen oon Suomessa.
Au revoir Strasbourg,
<3 Elli
